17 helmikuu 2014
Kun sain tietää että pääsen vaihtoon Uuteen-Seelantiin, en
meinannut uskoa silmiäni. Kohde oli ehdottomana ykkösvaihtoehtona, ja
ilmeisesti innostukseni myös huokui minusta hakuprosessin aikana, sillä lähdin
toisena onnekkaana matkaan. Alkuvalmisteluja ja paperihässäkkää oli melko
paljon ja niihin paloi melkoisesti rahaa. Tässä alkuun vähän hakuprosessitietoa,
lähinnä seuraaville onnekkaille, parhaan muistamiseni mukaan.
Kun LUT:n kautta kaikki oli kunnossa ja tiesin kohteeni,
laitettiin varsinainen hakemus itse vaihtoyliopistoon. Tämän jälkeen postiin
tuli hyväksyntäkirje ja melkoinen lasku, josta LUT onneksi maksoi reilun 11000
NZD:n ”tuition feen”. Loput, noin 700NZD maksettiin itse (sisältää mm.
vakuutuksen, eräänlaisen ylioppilaskunnan maksun yms.). Lisäksi tästä vuodesta
eteenpäin AUT:iin (Auckland University of Technology) lähtijöiltä vaaditaan kansainvälinen
englannin kielitesti, eli lähinnä IELTS tai TOEFL suoritettuna vähintään arvosanalla 6 (asteikko 0-9). Kävin tekemässä IELTS:in vaihtoa edeltävänä kesänä Helsingissä
(reilut 200e). Ja Uuteen-Seelantiinhan pääsee LUT:sta vain keväisin ja puoleksi
vuodeksi.
Sitten oli viisumin haku-urakka. Hakemuspaperinippu oli
reilun kokoinen ja liitteiksi tarvittiin kaikenlaisia lappusia AUT:n
hyväksymispapereista varallisuuden todistamiseen. Opiselijaviisumi ei maksa
suomalaisille mitään, mutta paperilipun ja passin lähettäminen Englannin NZ
viisumitoimistoon kustansi noin 30 euroa (piti maksaa sekä lähetys ja passin
palautuskulut). Ja isona menoeränä oli tietysti lentoliput. Itse ostin toistaiseksi vain
menolipun (1200e), sillä en vielä tiedä milloin ja mitä kautta palaan Suomeen,
joten toiset 1200 uppoaa paluulippuun. Näiden lisäksi piti luonnollisesti
hankkia myös mm. lisäkuukausia matkavakuutukseen, hoitaa rokotukset kuntoon ja
uusia passi kun edellinen olisi mennyt umpeen vaihdon aikana. Onneksi LUT tukee
Uuteen-Seelantiin vaihtoon lähtijöitä noin 1200 eurolla, sillä
valmistelu/hakuvaiheessa rahaa häviää aika tiuhaan tahtiin.
Myös asuminen Aucklandissa on melkoisen kallista. AUT:n
vieressä sijaitsevasta opiskelija-asuntolan solukämpästä saa maksaa 700-800e
kuussa. Tämän kuultuani aloin etsimään ahkerasti jotain muuta
majoitusvaihtoehtoa. Osa porukasta tekee niin, että bookkaavat itsensä aluksi
johonkin hostelliin Aucklandiin saavuttuaan ja etsivät kämppää
Uudesta-Seelannista käsin. Näin olisin luultavasti tehnyt itsekin, ellen olisi
löytänyt sopivaa huonetta ”Easy Roommates” nettisivun kautta. Tein sivustolle
maksuttoman profiilin/hakuilmoituksen siitä millaista kämppää etsin ja kyselin
tarkempia tietoja kaikilta hyvältä vaikuttavilta huoneen tarjoajilta. Näistä
yksi oli selkeästi yli muiden ja täällä sitä istutaan ensimmäistä iltaa
naputtelemassa tietokoneen ääressä.
Lähdin Suomesta 29.1.14 ja lensin ensin Koreaan reiluksi pariksi
viikoksi Seoulissa opiskelevan siskoni hoteisiin. Korea oli loistava
välietappi, mutta mukavasti lattialla nukuttujen öiden, herkullisen
ruokatarjonnan (mm. kilo tolkulla kimchiä eri muodoissa - nam!), hilpeyttä
herättävien aktiviteettien, levottomuuksien, muutaman nähtävyyden, kissakahviloiden, monen
monituisen kävelykilometrin ja metromatkan, väentungoksen, shoppailureissujen,
saunojen ja karaoken (anteeksi norebang) jälkeen oli jatkettava matkaa.
Shabushabua (Korea) |
Trick-eye -museum (Korea) |
Shoppailua (Korea) |
Lento lähti 16.2. Korean aikaa viideltä iltapäivällä ja olin
perillä NZ aikaa seuraavana aamuna 8lta. Otin majoittajani ohjeen mukaan
lentokentältä ”shuttle taksin” ja matkasin heti Aucklandiin saavuttuani
majapaikkaani Grey Lynn:iin, jossa minua oli vastassa erittäin ystävällinen isäntäperhe
(vanhemmat ja kaksi lasta) ja myöhemmin illalla tapasin myös kaksi muuta
samassa taloudessa asuvaa todella mukavaa eurooppalaista vaihtaria. Sain talon
alakerrasta oman ison huoneen, josta avautuu näkymä takapihan puutarhaan. Ja
vuokra on reilut 460e/kk kaikkine vesi- ja Internet kuluineen. Vaikka lennon
jälkeen pallo tuntui olevan hiukan hukassa, alkaa olo tuntua jo mukavammalta 4
tunnin päikkäreiden ja mukavien jutustelutuokioiden ja pienen iltakävelyn johdosta.
Näin on pantattu 11 tuntia Suomen aikaa ja unelmien toteuttaminen voi alkaa!
Huoneesta avautuu takapihan ihana pikkuviidakko. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti